Pohjoinen Eurooppa ja Yhdysvaltain itärannikko vaurastuivat 1900-luvulla uusien keksintöjen avulla. Niiden myötä Atlantin molemmille puolille kasvoi massiivista teollisuutta ennennäkemättömästi. Vuosituhannen loppuun mennessä Aasian ja Tyynenmeren rantavaltiot pystyivät monin osin alittamaan pohjoisen maapallon tuotantokustannukset, ja massatuotanto alkoi siirtyä sinne. Vanhojen teollisuusmaiden piti löytää uusi alusta kasvulle ja elintasonsa kehittämiselle.
Luovassa ajattelussa ja innovaatioiden tuottamisessa pohjoisella säilyi edelleen etumatka. Raaka-ainetta, energiaa, työvoimaa ja pääomaa löytyi muualta halvemmalla, mutta hyvän idean luominen ja brändien hegemonia säilyi länsimaissa. 2000-luku on myös meillä täyttynyt aiheen pohdinnalla. Tuhannet seminaarit ja luovan johtamisen kurssit päätyvät kuitenkin helposti mappiin ja hyllylle – luovuuden luomiseen kun ei löydy valmista reseptiä.
Luovuutta ja innovaation kehittämistä pitää lähestyä kuin palaa raivaamatonta luontoa. Ensin pitää selvittää alueen luontaiset olosuhteet, heikkoudet ja vahvuudet. Luovuutta ei voi pakottaa, vaan se pitää houkutella valtaamaan kasvualaa. Innovaation vuoksi ei pidä aukkohakata eikä muutenkaan väkivaltaisesti manipuloida ympäristöä. Historia osoittaa siitä seuraavan autioitumisen. Koko kysymystä tulee lähestyä käänteisesti: sen sijaan että ryhdytään rakentamaan innovaatiota, pitää poistaa sen syntymisen esteitä. Maaperää voi kunnostaa luovalle kasvulle, mutta ei kuitenkaan niin, että jokainen aari pyritään saattamaan samanlaiseksi. Luovuuden tieltä voidaan kitkeä rikkaruohoja.
Useiden tutkimusten kuten amerikkalaisen talousmaantieteen professori Richard Floridan tekemien selvitysten mukaan luovat osaajat viihtyvät tietynlaisessa ympäristössä.
Tärkeimpiä näistä luovan ympäristön ominaisuuksista ovat:
– suvaitseva ja henkisesti moniarvoinen yhteisö
– vahvat luontoarvot, puhdas ilma, vesi ja ravinto (luomuruoka)
– korkeatasoiset kulttuuripalvelut
– hyvät etenemismahdolllisuudet alalla, teknisen osaamisen taso
– hyvät koulutus- ja tietopalvelut
– riittävä, erilaisista koulutetuista osaajista koostuva ns. kriittinen massa yhteisössä
Suomalaista maaseutua ja maataloutta ajatellen mielenkiintoinen kohta löytyy puhtaasta ympäristöstä ja ravinnosta. Pohjois-Amerikan suurissa innovaatiokeskuksissa kuten San Josessa (Piilaakso), New Yorkissa, Bostonissa ja Santa Fessä luomuruuan kulutus on moninkertainen muihin alueisiin verrattuna. San Jose valittiin mm. Yhdysvaltain parhaaksi paikaksi elää juuri erinomaisen luomuruokatarjonnan vuoksi.
Meillä mahdollisuus kehittää luomuruuan tuotantoa ja luontoarvoja olisivat ilmeisiä vahvuuksia. Nykyisellään luomukulutuksen osuus on vaatimaton, mutta olosuhteet sen laajentamiseen erinomaiset. Lasten koulutus- ja terveyspalvelut kestäisivät vertailun, mutta kulttuuripalvelut ja kapea luovan luokan osuus sekä ilmapiirin suvaitsevaisuus saattavat vaatia huomattavia muutoksia ennen kuin huippuosaajat täällä viihtyisivät.
Syrjäinen sijaintimme maailman metropoleista ei ole enää samanlainen kehityksen este kuin 1900-luvulla. Uudenlaiset osaajat voivat verkottautua jopa maaseudulla asuen, jos he vain kokevat ympäristön itselleen sopivaksi. Puitteita voidaan aina kehittää, kunhan on vain tahto ja ymmärrys siitä, miten se tehdään. Suomalainen maaseutu voi tarjota hyvänkin ympäristön uudelle luovuudelle, mutta se vaatii suuren henkisen remontin ja kasvun arvoihin, joita kansainväliset osaajat ja kuluttajat kunnioittavat.
Osmo Rauhala
Lähteet:
Richard Florida: ´´The Flight of Creative class.` 2008
Markku Wilenius: ´´Luovaan talouteen´´ Sitra 2004
ABC news 2.9.2013 ´´The happiest and healthiest Cities in America: No 1 San Jose-
The Organic Paradise´´