Orgaanisilla lannoitteilla tarkoitetaan eloperäisestä aineesta tehtyä lannoitetta. Orgaaninen aine sisältää hiili-hiili yhdisteen, jota epäorgaanisissa ja kemiallisissa yhdisteissä ei ole. Orgaaninen lannoite voi olla täysin käsittelemätöntä lantaa tai kasveja.
Vallalla olevan näkemyksen mukaan maan kasvukunnon turvaamiseksi tehtyjen viljavuustutkimusten ja ravinneanalyysien perusteella maahan pyritään lisäämään sieltä puuttuvia ravinteita. Orgaanisessa lannoittamisessa ajatusta on laajennettu, jolloin ravinnetäydennyksen lisäksi pyritään parantamaan maan rakennetta. Orgaanista lannoitetta käyttämällä maan pieneliötoiminta vilkastuu ja ravinnemobilisaatio tehostuu.
Maaperään on runsaasti sitoutuneena esimerkiksi fosforia ja kaliumia, mutta sen saaminen kasvien käyttöön edellyttää maa-aineenvaihdunnan vilkastuttamista. Säännöllisin väliajoin tehty viljavuusanalyysi antaa arvokasta tietoa maan ravinnemobilisaatiosta ja kokonaisravinnetaseesta. Tätä tietoa hyödyntämällä arvokkaat kasviravinteet pysyvät siellä missä niiden pitääkin pysyä.
Se voi olla myös kompostoitua, mädätettyä tai muulla tavalla prosessoitua jalostetta, jonka ravintoarvo ja satovaikutus voi olla keinolannoitteiden luokkaa.
Yhteistä orgaanisille lannoitteille on niiden sisältämien ravinteiden suuri vaihtelu. Eläinten syömä rehu vaikuttaa lannan ravinnepitoisuuteen. Kompostoinnissa, varastoinnissa ja levityksessä saattaa tapahtua ravinnehävikkejä, minkä takia orgaanisia lannoitteita käytettäessä on pyrittävä mahdollisimman suureen tarkkuuteen kaikissa vaiheissa. Myös ravinneanalyysien tekeminen on välttämätöntä pyrittäessä lannoitteen tehon maksimointiin.
Orgaanisten lannoitteiden käyttö on ollut suhteellisen vähäistä viime aikoina. Muutaman vuoden aikana aktiivisuus ja tuotekehitys orgaanisten lannoitteiden ympärillä on lisääntynyt ilahduttavan voimakkaasti. Lainsäädäntö ei ole kyennyt kaikissa tapauksissa seuraamaan tilanteen kehittymistä kyllin ripeästi. Kaasutus, kompostointi ja jakeiden separointi on lisännyt tarjolla olevien jakeiden kirjoa.
Biokaasutuksen ja lannoitevalmistuksen lainsäädännön yhteensovittamisessa on pyrittävä poistamaan karkeimmat ristiriidat ja epäjohdonmukaisuudet. Ympäristölainsäädännön, ympäristötukijärjestelmän ja erilaisten tutkimus- ja analysointimenetelmien kohdalla on tehtävä myös paljon työtä, ennen kuin maamme mittavat orgaanisen lannoitteiden raaka-ainereservit saadaan ympäristöä kuormittamatta hyötykäyttöön.
Muuttuvien sääntöjen ja ohjeiden takia orgaanisia lannoitteita käyttävän on aina varmistuttava siitä, että levittäminen täyttää lainlaatijan kulloin asettamat ehdot. Tietoa saa Evirasta, ELY-keskuksista ja Maa- ja Metsätalousministeriöstä.
Teksti on koostettu seuraavien kirjoittajien julkaisuista ja teksteistä:
Jukka Rajala
Jukka Kivelä
Heikki Koskimies
Ari Seppänen