1 Pellon kuntokartoitus

Vil­ja­vuu­del­la tar­koi­te­taan maan sa­don­tuot­to­ky­kyä ja kas­vu­kun­toa, jo­hon vai­kut­ta­vat maan muo­to, maa­laji, maan ra­vin­tei­suus ja il­mas­to. Kun maan ra­ken­ne ja vesi­ta­lous on kun­nos­sa, sii­tä hyö­ty­vät sekä vil­jel­mät että ve­sis­töt. Maas­sa on usei­ta toi­min­nal­li­sia ker­rok­sia ja niis­sä on jo­kai­ses­sa eri­lai­sia bak­tee­rei­ta, hyön­tei­siä, ma­to­ja ja sie­niä. Näi­den ker­ros­ten se­koit­ta­mi­nen saat­taa häi­ri­tä maa-kas­vi-sys­tee­min toi­min­taa

1.1 Viljavuustutkimus

Maan kas­vu­kun­non sel­vit­tä­mi­seen tar­vi­taan vil­ja­vuus­tut­ki­mus ja sen avuk­si maan ra­ken­teen tut­ki­mus. Vil­ja­vuus­tut­ki­muk­sel­la saa­daan sel­vil­le maan hap­pa­muus ja ra­vin­tei­suus. Sään­nöl­li­nen vil­ja­vuus­tut­ki­mus pel­loil­ta kan­nat­taa teh­dä vä­hin­tään vii­den vuo­den vä­lein.

Pe­rus­tut­ki­muk­ses­sa sel­vi­te­tään maa­laji, mul­ta­vuus, hap­pa­muus, joh­to­luku, vaih­tu­vat fos­fo­ri, ka­lium, kal­sium ja mag­ne­sium. Pe­rus­tut­ki­mus­ta voi täy­den­tää lisä­mää­ri­tyk­sil­lä oman tar­peen mu­kaan. Tär­keim­piä lisä­mää­ri­tyk­siä ovat ku­pa­ri, sink­ki, man­gaa­ni, boo­ri, nit­raat­ti­typ­pi, rik­ki ja nat­rium.

Vil­ja­vuus­näyt­tei­tä on otet­ta­va vä­hin­tään yksi jo­kai­sel­ta alle puo­len heh­taa­rin ko­koi­sel­ta pe­rus­loh­kol­ta. Pe­rus­loh­koil­la, jot­ka ovat 0,5 heh­taa­rin suu­rui­sia tai tätä pie­nem­piä, voi käyt­tää sa­maa vil­ja­vuus­näy­tet­tä kuin vie­rei­sel­lä loh­kol­la. Ym­pä­ris­tö­si­tou­muk­ses­sa yk­sit­täi­sil­tä pe­rus­loh­koilta, jot­ka ovat alle 0,5 heh­taa­rin suu­rui­sia tai tätä pie­nem­piä on otet­ta­va näy­te tai käy­tet­tä­vä typ­pi­lan­noi­tuk­ses­sa run­sas­mul­tais­ten mai­den ar­vo­ja ja fos­fo­ri­lan­noi­tuk­ses­sa hy­vän vil­ja­vuus­luo­kan mu­kai­sia ar­vo­ja. Yli vii­den heh­taa­rin loh­koil­ta on otet­ta­va yksi näy­te jo­kais­ta al­ka­vaa viit­tä heh­taa­ria koh­den.

Fos­fo­rin, ka­liu­min, kal­siu­min ja mag­ne­siu­min ra­vin­ne­re­ser­vit kan­nat­taa tut­kia maa­la­jeit­tain noin 10–15 vuo­den vä­lein. Suo­mes­sa vil­je­lys­maa on luon­tai­ses­ti ha­pan­ta, pH:n ol­les­sa noin 5 – 6,5. Kun maan hap­pa­muut­ta alen­ne­taan eli maan pH-arvo nou­see, kas­vien ra­vin­tei­den saan­ti hel­pot­tuu. Toi­saal­ta jos maan pH-arvo nou­see lä­hel­le neut­raa­lia lu­ke­maa, toi­set hi­ven­ai­neet ei­vät liu­ke­ne hy­vin maanes­tee­seen.

Lii­an ha­pan maa vai­kut­taa mo­nen hai­tal­li­sen ai­neen liu­koi­suu­teen ja saa­ta­vuu­teen ja täl­löin kas­vi ot­taa maas­ta sa­don laa­tua hei­ken­tä­viä ai­nei­ta hel­pom­min. Maan omi­nai­suu­det ja ra­vin­tei­den help­po saa­ta­vuus ovat par­haim­mil­laan, kun maan pH on noin 6,5 – 7.

1.2 Kuoppatesti

Vil­ja­vuus­tut­ki­muk­sen li­säk­si pel­to­jen kas­vu­kun­toa on syy­tä ar­vi­oi­da kuop­pa­tes­til­lä. Alle kym­me­nen heh­taa­rin pe­rus­loh­kol­le teh­dään kak­si kuop­paa ja suu­rem­mil­le pe­rus­loh­koil­le kak­si kuop­paa al­ka­vaa kym­men­tä heh­taa­ria koh­den.

Kuop­pa­tes­tis­sä pel­toon kai­ve­taan noin puo­li met­riä kant­tiin­sa ole­va kuop­pa. Kuo­pan yh­des­tä reu­nas­ta mur­re­taan puu­kol­la maa­ta, jot­ta la­pi­on te­ke­mä leik­kaus­pin­ta ei nä­kyi­si. Kuo­pan reu­nas­ta nä­kyy sel­väs­ti muru­ra­ken­ne, mul­ta­vuus ja juur­ten kas­vu­tapa. Mah­dol­li­nen jank­ko­ker­ros ja elo­pe­räi­set ai­nek­set sekä lie­ro­jen mää­rä on help­po ha­vai­ta. Hyvä­ra­ken­tei­ses­sa ja kuoh­ke­as­sa maas­sa on run­saas­ti lie­ro­ja, jot­ka tuot­ta­vat lan­taa oman pai­non­sa ver­ran joka päi­vä koko kas­vu­kau­den ajan. Lie­ro­jen lan­ta si­säl­tää nit­raat­ti­typ­peä, help­po­liu­kois­ta fos­fo­ria, vaih­tu­vaa kal­siu­mia ja mag­ne­siu­mia.

Kun maan ra­ken­ne on kuoh­kea ja pien­eliö­toi­min­ta vil­kas­ta, maa­han muo­dos­tuu lii­ma-ai­nei­ta, joil­la maa-ai­nek­ses­ta syn­tyy kes­to­mu­ru­ja. Mu­ru­jen li­sään­ty­mi­nen li­sää ilma- ja vesi­ti­la­vuut­ta maas­sa.

Ha­vain­not kan­nat­taa kir­ja­ta ylös ja myös valo­ku­van nap­paa­mi­nen kuo­pan reu­nas­ta on pai­kal­laan.  Näin toi­mien maan kun­non muu­tok­sia voi­daan luo­tet­ta­vam­min tark­kail­la. Kuop­pa­tes­ti an­taa vil­je­li­jäl­le heti kä­si­tyk­sen maan to­del­li­ses­ta kas­vu­kun­nos­ta. Huo­lel­li­nen kuop­pa­tes­ti on ver­ra­ton pe­rus­ta me­nes­tyk­sek­kää­seen vil­je­lyn suun­nit­te­luun.

Vil­ja­vuus­tut­ki­mus tu­li­si teh­dä vii­den vuo­den vä­lein (Kuva: MMM/Mavi, Mar­ti­na Motz­bäuc­hel).