2 Viljelykierto

Maa­ti­loil­la myyn­ti­tuot­tei­den mu­ka­na pois­tu­va ra­vin­ne­mää­rä on usein lan­noit­teis­sa ja re­huis­sa maa­ta­lou­teen os­tet­tu­ja ra­vin­ne­mää­riä pie­nem­pi. Ra­vin­ne­hä­vik­kien pie­nen­tä­mi­nen pel­lol­la ja lan­nan käy­tös­sä kuu­lu­vat maa­ta­lou­den kes­kei­siin on­gel­miin. Suu­rim­mat hä­vi­kit ta­pah­tu­vat kar­jan­lan­nan tal­teen­o­tos­sa, va­ras­toin­nis­sa ja käy­tös­sä. Py­rit­tä­es­sä mi­ni­moi­maan osto­lan­noit­tei­den käyt­töä, or­gaa­nis­ten ra­vin­tei­den kier­rä­tyk­sen te­hos­ta­mi­nen on avain­ase­mas­sa ti­lan lan­noi­tuk­sen jär­jes­tä­mi­ses­sä.

Kas­vin­ra­vin­tei­ta on maa­pe­räs­sä luon­nos­taan va­ras­toi­tu­nee­na mel­koi­ses­ti. Suo­ma­lai­sis­sa savi- ja hie­su­mais­sa on noin kym­me­nen ton­nia typ­peä heh­taa­ril­la ja kar­keis­sa ki­ven­näis­mais­sa vas­taa­vas­ti noin vii­si ton­nia.

Var­sin­kin ka­liu­mia ja mag­ne­siu­mia savi­maat si­säl­tä­vät yleen­sä luon­nos­taan run­saas­ti. Kui­ten­kin vain hy­vin pie­ni osa maan koko­nais­ra­vin­ne­mää­ris­tä tu­lee vuo­sit­tain kas­vien käyt­töön. Maan luon­tais­ten ra­vin­ne­va­ro­jen hy­väk­si­käyt­töä voi­daan or­gaa­ni­sen lan­noit­ta­mi­sen kei­noin edis­tää.

2.1 Viljelykierrot eri tuotantosuunnissa

Kas­vin­vuo­ro­tus on jat­ku­vaa eri­lais­ten kas­vien vuo­rot­te­lua pel­to­loh­koil­la. Tämä var­mis­taa maan kas­vu­kun­non ja li­sää maan hu­mus­pi­toi­suut­ta sekä hel­pot­taa rik­ka­kas­vi­ti­lan­teen hal­lin­taa. Li­säk­si oi­kein to­teu­te­tus­sa vil­je­ly­kier­ros­sa saa­daan bi­o­lo­gi­ses­ti si­tou­tet­tua typ­peä maa­han.

Vil­je­ly­kier­ros­ta luo­pu­mi­nen ja tie­tyn kas­vin lii­al­li­nen vil­je­ly joh­taa väis­tä­mät­tä on­gel­miin.  Pirs­ta­leis­ten loh­ko­jen ta­kia kas­vin­vuo­ro­tuk­sen asi­al­li­nen jär­jes­tä­mi­nen saat­taa tuot­taa vai­keuk­sia, mut­ta vuo­rot­te­lun eteen kan­nat­taa teh­dä työ­tä vaik­ka ti­lus­vaih­doin. Mo­net tut­ki­muk­set ja käy­tän­nön vil­je­lys­tä saa­dut ko­ke­muk­set osoit­ta­vat, että mono­kult­tuu­riin ver­rat­tu­na hy­vän vil­je­ly­kier­ron lop­pu­tu­los on aina plus­sal­la.

Sa­don­li­säyk­sen ja maan ra­ken­teen pa­ra­ne­mi­sen ohel­la vuo­ro­vil­je­lyl­lä tor­ju­taan te­hok­kaas­ti usei­ta vaa­ral­li­sia kas­vi­tau­te­ja, ku­ten ris­ti­kuk­kais­ten mö­hö­juur­ta, pe­ru­nan an­ke­rois­ta ja usei­ta vil­ja­tau­te­ja.

Vil­je­ly­kier­toa voi­daan to­teut­taa myös vil­ja­ti­lal­la. Jo vil­ja­la­jin vaih­to aut­taa, sil­lä ke­vät­vil­ja­la­jien vuo­rot­te­lu on jo kier­toa. Ja jos vä­liin kyl­vää syys­vil­jaa tai ryp­siä, ti­lan­ne pa­ra­nee en­ti­ses­tään. Ryp­sil­lä on mai­nio esi­kas­vi­arvo, min­kä ta­kia sen hyö­ty nä­kyy pal­jol­ti tu­le­vien kas­vien sa­dos­sa.

Vi­han­nes­ten vil­je­lys­sä kan­nat­taa eri­tyi­ses­ti ot­taa huo­mi­oon mah­dol­li­set kas­vi­tau­dit ja kas­vien vaih­te­le­va ra­vin­ne­tar­ve. Sa­man su­kui­sia kas­ve­ja ei kan­na­ta vil­jel­lä pe­räk­käi­si­nä vuo­si­na sa­mal­la maa­til­kul­la. Ihan­teel­li­sin kier­to vi­han­nes­vil­je­lys­sä on nel­jäs­tä kuu­teen vuot­ta.

Vil­je­li­jän kom­ment­ti:
Her­neen­vil­je­ly on jo tai­to­laji, jol­la saa jän­ni­tys­tä elä­mään. Nur­men sie­men­vil­je­ly tuo vil­ja­ti­lal­le myös so­pi­van kat­kon vil­jan vil­je­lys­sä, pu­hu­mat­ta­kaan moni­vuo­ti­ses­ta api­la­nur­mes­ta.

2.2 Lannoitusvaihtoehdot kierron eri vaiheissa

Or­gaa­ni­set lan­noit­teet ovat pää­a­si­as­sa pit­kä­vai­kut­tei­sia lan­noit­tei­ta. Tä­män ta­kia pel­to­vil­je­lys­sä yk­sit­täi­sen kas­vin lan­noi­tuk­sen ase­mas­ta pää­huo­mio on kiin­ni­tet­tä­vä vil­je­ly­kier­ron kes­ki­mää­räi­sen lan­noi­tuk­sen suun­nit­te­luun.

Lan­noi­tuk­sen teh­tä­vä­nä on myös edis­tää kas­vin juu­rien, maan pien­e­li­ös­tön ja maan elo­pe­räi­sen sekä ki­ven­näis­ai­nek­sen vä­lil­lä ta­pah­tu­vaa ai­neen­vaih­dun­taa. Or­gaa­ni­nen lan­noi­tus myös edis­tää pien­eliö­toi­min­taa ja hu­muk­sen muo­dos­tu­mis­ta sekä mu­rus­tu­mis­ta maas­sa. Lan­noi­tuk­sen jär­jes­tä­mi­ses­sä kiin­ni­te­tään huo­mi­o­ta myös luon­non­va­ro­jen sääs­tä­mi­seen ja ym­pä­ris­tön säi­lyt­tä­mi­seen puh­taa­na.

Elo­pe­räi­set lan­noit­teet toi­mi­vat maan ha­jot­ta­ja­e­li­ös­tön ra­vin­non ja ener­gi­an läh­tee­nä. Maas­sa la­hot­ta­ja­e­li­ös­tön suo­rit­ta­ma elo­pe­räi­sen ai­neen ha­jo­tus on tär­keä osa maa­kas­vi-eko­sys­tee­min luon­nol­lis­ta kier­toa.

Or­gaa­ni­sen lan­noi­tuk­sen tar­vet­ta ar­vi­oi­ta­es­sa las­ke­taan en­sin vil­je­ly­kier­ron kes­ki­mää­räi­nen ra­vin­ne­tar­ve, mut­ta ra­vin­ne­tar­ve on syy­tä las­kea jo­kai­sel­le kier­rol­le erik­seen. Vil­je­ly­kier­to­jen yh­teen­las­ke­tun ra­vin­ne­tar­peen – ja si­ten koko ti­lan lan­noi­tus­tar­peen sel­vit­tä­mi­sen jäl­keen, on hel­pom­paa suun­ni­tel­la or­gaa­nis­ten lan­noit­tei­den käyt­tö, bi­o­lo­gi­sen ty­pen­si­don­nan hy­väk­si­käyt­tö sekä osto­lan­noit­tei­den tar­ve.

Tä­män jäl­keen suun­ni­tel­laan, mis­sä suh­tees­sa eri lan­noit­teet ja­e­taan vil­je­ly­kier­ros­sa ole­vil­le kas­veil­le. Eri kas­vien ra­vin­non­tar­ve on otet­ta­va huo­mi­oon lan­noi­tus­ta suun­ni­tel­ta­es­sa. Or­gaa­ni­ses­sa lan­noit­ta­mi­ses­sa hi­das­liu­koi­set ra­vin­teet ja esi­kas­vin vai­ku­tus maa­han on myös huo­mi­oi­ta­va.

Lan­noit­teen käyt­tö on sää­det­tä­vä so­pi­vak­si, esi­kas­vin ja en­nen kaik­kia ky­sei­sen loh­kon ra­vin­ne­ti­lan­teen pe­rus­teel­la. Or­gaa­nis­ten lan­noit­tei­den ra­vin­ne­pi­toi­suus vaih­te­lee voi­mak­kaas­ti, min­kä ta­kia lan­nan ra­vin­ne­pi­toi­suus on syy­tä mää­rit­tää.   Lie­te­lan­nan ja virt­san typ­pi- ja fos­fo­ri­pi­toi­suu­det voi­daan mää­rit­tää pika­mit­ta­reil­la, mut­ta kui­vi­ke­lan­nas­ta luo­tet­ta­va ana­lyy­si saa­daan vain la­bo­ra­to­ri­os­sa.

Hy­vin to­teu­te­tus­ta vil­je­ly­kier­ros­ta hyö­ty­vät maa­perä, vil­je­ly­kas­vit ja vil­je­li­jä. (Kuva: MMM/Mavi, Yr­jö­Tuu­na­nen)