Lannan ja kompostin paras levitysajankohta kevätkylvöisille kasveille on kevätmuokkauksen yhteydessä ja syysviljoille loppukesällä. Nurmille nestemäiset lannat voidaan levittää keväällä ja kesällä aina loppukesään asti. Syksyllä lantaa ei pidä levittää suurten huuhtoutumishävikkien vuoksi. Levitykseen asti kuiva lanta tulisi varastoida huolella isohkoissa kompostiaumoissa.
Jos sää on lantaa levitettäessä otollinen veden haihtumiselle, niin se on sitä myös ammoniakin haihtumiselle. Aurinkoisella, tuulisella, lämpimällä ja kuivalla säällä pellon pinnalla olevasta lannasta typpeä haihtuu ammoniakkina nopeasti. Sitävastoin pilvisellä, tyynellä, viileällä ja kostealla säällä ammoniakin haihtuminen on hidasta. Mitä enemmän lannassa on helppoliukoista typpeä, sitä suuremmiksi muodostuvat levitystappiot. Erityisen runsaasti typpeä on alttiina haihtumaan lietelannasta ja virtsasta. Ne tulisikin levittää kostealla säällä tai illalla. Lannasta typen haihtumistappio voi vaihdella noin 15 – 50 % välillä lannan käsittelymenetelmästä, käsittelyn huolellisuudesta ja levitystavasta riippuen. Levityksen haihtumistappion suuruus lietelannalla on noin 2 – 35 % multausnopeudesta riippuen. Kompostista haihtumistappiot ovat raakaa lantaa oleellisesti pienemmät.
5.1 Nopeasti maan sisään
Mitä enemmän lanta sisältää helppoliukoista ammoniumtyppeä ja mitä edullisempi sää on sen haihtumiselle, sitä tärkeämpää on nopea multaus lannan levityksen jälkeen. Nopeimmin multaus tapahtuu, kun lannan levitystä seuraa välittömästi multaus äestäen tai matalaan kyntäen. Nestemäiset lietelanta ja virtsa voidaan mullata tehokkaasti lietevaunun taakse kytkettävällä multausvantailla. Tällöin saadaan myös lannoitteen sijoitushyötyä. Virtsan ja lietelannan levitystappioita voidaan vähentää myös käyttämällä puomilevitintä sekä laimentamalla niitä vedellä.
Lannan käyttömäärä hehtaaria kohti vaikuttaa olennaisesti sen hyväksikäytön tehokkuuteen. Kohtuullisilla ja ohjeiden mukaisilla käyttömäärillä saadaan parhaat sadonlisäykset lantatonnia kohti. Lannan ravinnesisältö vaihtelee suuresti ja siihen vaikuttavat muun muassa eläinlaji, lannan käsittelymenetelmä, ruokinta, kuivikkeiden määrä ja laatu, lantalan kunto. Lannan ravinnesisältö on tutkittava, jotta tiedetään sen ravinteisuus. Näin käyttömäärä osataan paremmin mitoittaa tarvetta vastaavaksi. Lannan käyttöominaisuuksiin vaikuttaa lannan ravinnekoostumuksen lisäksi myös sen lahoamisaste.
5.2 Kalusto
Kuivalannan, kompostien ja kompostiseosten levittäminen onnistuu hyvin itsepurkavalla perävaunulla, jonka perässä on lantaa hienontava levityslaitteisto. Markkinoilla on erityisesti kuivalannan levittämiseen tarkoitettuja vaunuja, joiden levitystarkkuus on erinomainen itsepurkaviin kärryihin verrattuna.
Tarkkuuslevittimissä vaunun pohjakuljetin siirtää lantaa murskaaville terille, jonka jälkeen lanta leviää keskipakolautasten avulla helposti 15 – 20 metrin leveydelle. Toisissa tarkkuuslevittimissä vaunut takaosassa olevat pystyakselit tekevät sekä lannan hienontamisen että sen levittämisen.
Tarkkuuslevittimet ovat kohtalaisen kalliita erikoistyökoneita, joiden hankinta pienen tilan tarpeisiin ei ole perusteltua. Yhteisomisteiset vaunut tai urakoitsijoiden käyttö mahdollistaa kiinteän lannan ja kompostin levittämisen kyllin tasaisesti.
Lietelannan levittämisen tekniikka ja säännökset ovat muuttuneet nopeaan tahtiin. Väkilannoitteiden hinnannousun ansiosta lietelannan arvo on ymmärretty. Samoin on ymmärretty lietelannan typpihävikin suuruus. Näistä seikoista johtuen lietteen multaaminen suoraan maahan on lisääntynyt nopeasti.
Perinteinen lieteen hajalevitys kannattaa unohtaa. Toinen pintaan levittävä menetelmä on letkulevitys, missä liete valutetaan levittimen perässä laahaavista letkuista vanoihin suoraan maan pintaan. Mutta myös tässä menetelmässä ravinnehäviöt saattavat aurinkoisella ja tuulisella säällä nousta yllättävän isoiksi. Tästä syystä tuli lietteen levittämisessä pyrkiä mahdollisimman nopeaan maavaikutukseen.
5.3 Lietteen multaus
Lietettä voidaan mullata maahan useammalla eri menetelmällä. Heti pintalevityksen jälkeen tehtävä äestys on yksinkertaisin tapa, mutta tämä menetelmä ei täytä tukiehtojen mukaista välittömän multauksen määritelmää. Lieteen multaamisessa on myös itse tehtyjä yhdistelmiä, missä lietevaunun taakse on kytketty lautasmuokkain. Tämä menetelmä täyttää tukiehdot, sillä levitys ja multaus tapahtuvat yhdellä ajokerralla.
Varsinaisia lietteen maan sisään sijoittavia multaimia on useita tyyppejä riippuen siitä milloin ja minkälaiseen kasvustoon liete sijoitetaan. Kynnökselle lietettä sijoitettaessa liete pumpataan järeän s-piikin taakse sijoitettua letkua myöten maan sisään. Kasvustoon lietettä sijoitettaessa on kaksi levitintyyppiä. Niin sanottu kevytmultain painaa tai laahaa maahan muutaman sentin syvyisen vaon, johon liete pumpataan. Tästä vaosta liete imeytyy varsin nopeasti maahan. Tätä multaintyyppiä käytetään erityisesti viljan oraille tapahtuvassa levityksessä. Vaikka kevytmultain ei lietettä kovin syvälle sijoitakaan, hajuhaitat poistuvat lähes kokonaan. Tämä voi johtua osin siitäkin, että kuivan keväisen oraspellon pöly tarttuu näkyville jäävän lietteen pintaan. Levityksen jälkeen näkyviin jäävässä kapeassa lietevanassa on lähes aina selvä maapölystä muodostunut kuori. Tämä estää omalta osaltaan typen haihtumista ja hajun leviämistä.
Nurmille liete sijoitetaan maata viiltävien lautasten tekemään rakoon. Lautasia voi olla joko yksi tai kaksi ja usein lautasen perässä on kiinteä vannas ja lieteputki avartamassa leikattua rakoa ennen lietteen maan sisään pumppaamista.
Kaikkia multaintyyppejä voidaan käyttää normaaleissa traktorikäyttöisissä lietevaunuissa. Leveän multaimen asentaminen lietetankin perään nostaa yhdistelmän painoa ja vaatii traktorilta kovasti tehoa etenkin mäkisessä maastossa. Pellon tallaantumista tulee kuitenkin välttää kaikin mahdollisin keinoin ja pyrkiä lietteen levitykseen sellaisella kalustolla, jonka pintapaine peltoon on mahdollisimman pieni.
Viime aikoina on maahamme hankittu isoja itsekulkevia lietteenmultausvaunuja. Näissä vaunuissa on 13 – 19 kuution lietesäiliö ja tukeva multainlaitteisto. Painostaan huolimatta näiden vaunujen peltoa tallaava vaikutus jää pienemmäksi kuin traktori-lietevaunu yhdistelmällä. Itsekulkevien vaunujen yli 1000 milliä leveät ja 32 tuumaa korkeat renkaat pitävät pintapaineen kurissa. Lisäksi itsekulkevien vaunujen etu ja takapyörät voidaan säätää kulkemaan eri raidetta, jolloin maan tiivistyminen vähenee entisestään.
5.4 Kalkin levitys
Kalkki voidaan levittää milloin tahansa, myös talvella, jolloin maan tiivistymisestä ei ole pelkoa. Alkukesä ennen viherlannoituksen tai nurmen kylvöä on parhaita kalkitusajankohtia. Kyntäminen hautaa kalkin maahan turhan syvälle. Parhaiten ja nopeimmin kalkin teho saadaan esille muokkaamalla se maahan.
Kalkin levittäminen sujuu omana työnä yleisperävaunulla tai keskipakolevittimellä, mutta urakoitsijoiden tehokkailla ja tarkoilla levittimillä työ sujuu sukkelaan. Kuivalle ja märälle kalkille on omat levityskalustonsa. Periaatteessa itse vaunu on samanlainen, mutta kuivalle ja pölisevälle kalkille tarvitaan ruuvisyöttöinen levitin. Märän kalkin ja kuonan levitys tapahtuu vaunun perässä olevalla lautaslevittimellä.
LannoiteopasOrgaanisten lannoitteiden käyttöopas3.6.2016