Sallitut eläinlääkkeet
Eläimille annettujen lääkkeiden käytön tulee olla hallittua. Tuotantoeläimille saa käyttää vain sellaisia lääkevalmisteita tai lääkeaineita, jotka on hyväksytty käytettäväksi tuotantoeläimille. Eläinlääkärin antamia ohjeita lääkkeen käytöstä on noudatettava. Apteekista ilman reseptiä saatavien lääkevalmisteiden käyttöohjeet ovat pakkausselosteessa. Tietoja lääkkeistä ja niiden oikeasta käytöstä saa eläinlääkäriltä tai apteekista. Lääkkeiden oikeasta käytöstä ja varoajoista on aina varmistuttava ennen lääkkeen antamista eläimelle. On huomattava, että eläinlääkärin määräämä varoaika voi poiketa tuoteselosteessa mainitusta ajasta. Tuottaja on velvollinen pitämään säädösten mukaista kirjanpitoa eläinten lääkityksestä.
Kaikkien tuotantoeläimille sallittujen lääkeaineiden turvallisuus arvioidaan ja tarvittaessa tuotantoeläimelle tarkoitetulle lääkevalmisteelle asetetaan varoaika. Varoajalla tarkoitetaan viimeisestä lääkkeen antamisesta laskettua vähimmäisaikaa, jonka kuluessa teurastetun eläimen lihaa tai muita tuotteita taikka eläintä tai eläimen tuottamaa maitoa, hunajaa tai munia ei saa luovuttaa elintarvikkeena käytettäväksi. Varoaikana eläimestä saatuja tuotteita saa käyttää ihmisravinnoksi säädösten mukaisesti vain erityistilanteissa. Tuotantoeläimen on oltava tunnistettavissa lääkitsemisen ja lääkehoidon aikana sekä varoajan kuluessa. Viljelijän tulee huolehtia varoaikojen noudattamisesta, sillä piittaamattomuus varoajoista voi johtaa liian korkeisiin lääkejäämäpitoisuuksiin elintarvikkeessa ja heikentää siten elintarviketurvallisuutta.
Tuotantoeläinten lääkityksestä pidettävä kirjanpito
Tuotantoeläimen omistajan tai haltijan on pidettävä kirjaa eläimelle annetuista lääkkeistä (myös homeopaattisista lääkkeistä). Kirjanpitovaatimus koskee kaikkia eläimiä, joita pidetään, kasvatetaan, hoidetaan, teurastetaan tai kerätään elintarvikkeiden tuottamiseksi. Kirjanpitoon on merkittävä eläinlääkärin tuotantoeläimelle antamat lääkkeet sekä omistajan itsensä tai muun henkilön tuotantoeläimelle antamat lääkkeet. Myös tuotantoeläimelle annetut lääkerehut on merkittävä kirjanpitoon.
Kirjanpidosta on lääkityksen osalta käytävä ilmi ainakin seuraavat tiedot:
- eläimen tai eläinryhmän tunnistustiedot;
- lääkityksen antopäivämäärät;
- lääkityksen aloittaja (eläinlääkäri, eläimen omistaja tai haltija tai näiden valtuuttama henkilö);
- lääkkeen tai lääkerehun käyttöaihe;
- lääkkeen nimi;
- lääkkeen tai lääkerehun määrä;
- lääkkeelle tai lääkerehulle määrätty varoaika; sekä
- lääkkeen tai lääkerehun myyjä.
Esimerkiksi nautojen, vuohien ja lampaiden tunnistustietona on suositeltava käyttää korvamerkin EU-tunnusta. Lääkkeen määrällä tarkoitetaan eläimelle annetun lääkkeen määrää esimerkiksi millilitroina tai grammoina. Lääkkeen myyjällä tarkoitetaan lääkkeen antanutta tai myynyttä eläinlääkäriä tai lääkkeen myynyttä apteekkia tai muuta vastaavaa yritystä. Eläinlääkärin nimen asemesta voidaan käyttää eläinlääkärin tunnusnumeroa.
Eläimen omistaja tai haltija voi tehdä eläimen lääkitystä koskevat merkinnät esimerkiksi eläimen siemennys- ja terveyskorttiin, sikalakirjaan tai terveystarkkailukirjaan. Myös eläinlääkäreiltä saatujen lääkitystä koskevien kirjallisten selvitysten tai reseptien tallentaminen kansioon riittää lääkityskirjanpidoksi, jos eläimen omistaja tai haltija lisää asiakirjoihin niistä puuttuvat tiedot. Eläimen omistaja tai haltija voi myös kirjata eläimen lääkitystä koskevat tiedot tähän tarkoitukseen varaamaansa erilliseen vihkoon tai kirjaan. Kirjanpitoa voidaan pitää myös sähköisesti. Ehtona lääkkeiden luovutuksessa valtakunnalliseen eläinten terveydenhuolto-ohjelmaan liittyneille eläinten omistajille tai haltijoille on se, että eläimen omistaja tai haltija kirjaa tiedot kaikista tuotantoeläimelle annetuista lääkkeistä terveydenhuollon seurantajärjestelmään, jos järjestelmässä on sellainen mahdollisuus, tai muuhun vastaavaan sähköiseen järjestelmään, josta tiedot ovat siirrettävissä terveydenhuollon seurantajärjestelmään.
Kirjanpidon yhteydessä on säilytettävä kaikki tositteet kuten eläinlääkärin reseptit ja kirjalliset selvitykset lääkkeen tai lääkerehun luovutuksesta sekä eläinlääkäriltä, apteekista tai lääkerehun luovuttajalta saadut muut tositteet lääkkeiden tai lääkerehujen myynnistä tai muusta luovutuksesta. Näitä ovat esimerkiksi apteekista ostettujen reseptivapaiden lääkkeiden kuitit (esim. porsasrauta ja suun kautta annettavat nesteytysvalmisteet).
Kirjanpitoa on pidettävä siten, että tiedot kunkin eläimen tai eläinryhmän osalta ja kaikista lääkityksistä voidaan saada helposti selville koko kirjanpidon säilyttämisajalta. Tuotantoeläimen lääkitystä koskevaa kirjanpitoa on säilytettävä vähintään viiden vuoden ajan viimeisestä lääkkeen annosta huolimatta siitä, onko eläin elossa vai ei.
Kielletyt aineet
Seuraavien eläinten kasvua ja tuotantoa edistävien lääkeaineiden käyttö tuotantoeläimille on kokonaan kielletty: stilbeenit ja stilbeenijohdannaiset sekä niiden suolat ja esterit, tyreostaattisesti vaikuttavat aineet, 17-beta-estradioli ja sen esterijohdannaiset, sekä naudan somatotropiini ja sen johdannaiset. Ainoastaan eläinlääkäri saa antaa tiettyjä estrogeenisesti, androgeenisesti ja gestageenisesti vaikuttavia aineita samoin kuin beeta-agonisteja yksittäisten tuotantoeläinten hoitoon tietyissä tarkoin rajatuissa tapauksissa.
Kiellettyihin aineisiin kuuluu myös sellaisia aineita (esimerkiksi kloramfenikoli, metronidatsoli tai nitrofuraanit), joiden jäämille elintarvikkeissa ei ole voitu asettaa kuluttajan kannalta turvallista enimmäismäärää. Aineen käyttö aineen käyttö tuotantoeläimille on kielletty lukuun ottamatta hevosia, joiden hevospassiin tai tunnistusasiakirjaan on merkitty, että hevosen teurastaminen elintarvikkeena käytettäväksi on kielletty.
Laittomasti lääkittyä eläintä ei saa pitää tilalla eikä sitä tai siitä saatavaa tuotetta saa toimittaa markkinoille. Kiellettyjen kasvunedistämiseen käytettyjen aineiden löytyminen elävistä eläimistä tai niistä saaduista elintarvikkeista on aina vakava rikkomus. Jos eläintä on lääkitty kielletyllä aineella, aluehallintoviranomaisen on määrättävä eläin lopetettavaksi. Eläimen ruho ja siitä saadut tuotteet on hävitettävä.
Eläinlääkejäämien ja kiellettyjen aineiden sekä lääkityskirjanpidon valvonta
Eläimistä saatavien elintarvikkeiden sisältämien vieraiden aineiden valvonta perustuu elintarvikelakiin ja se on osa elintarvikkeisiin liittyvää hygieniavalvontaa. Lääkitsemislaki sisältää velvoitteita eläinten lääkinnästä ja siihen liittyvästä valvonnasta sekä lääkityskirjanpidosta. Vierasaineasetuksessa säädetään yksityiskohtaisesti vieraiden aineiden valvonnasta.
Kuluttajien turvallisuuden varmistamiseksi toteutetaan vuosittain eläimistä saatavien elintarvikkeiden vierasainevalvontaohjelmaa, jossa valvotaan, ettei tuotantoeläinten kasvatuksessa käytetä kiellettyjä aineita ja etteivät elintarvikkeet sisällä eläinten lääkintään sallittujen lääkeaineiden jäämiä yli lainsäädännössä asetettujen raja-arvojen. Aluehallintoviranomaiset ja aluehallintovirastojen määräyksestä toimivat eläinlääkärit tekevät tiloilla myös lääkityskirjanpitoon kohdistuvia valvontoja.
Aluehallintoviranomaiset, kunnalliset elintarvikevalvontaviranomaiset ja Eviran palveluksessa olevat tarkastuseläinlääkärit ottavat vierasaineohjelman tutkimuksiin tarkoitetut näytteet. Näytteitä otetaan sekä suoraan tiloilta että esimerkiksi teurastamoilta elävistä eläimistä ja lihasta (nauta, sika, lammas, hevonen, siipikarja (kana, broileri, kalkkuna), tarhattu riista (sorsa, poro, villisika, strutsi)), maidosta, kanamunista ja hunajasta. Näytteet otetaan aina ennalta ilmoittamatta ja siten, että alkuperäinen tuotantotila on jäljitettävissä. Eläimen omistajan tai haltijan on kustannuksellaan annettava valvontaviranomaiselle valvontaa ja tarkastusta varten tarpeellinen apu. Eläimen omistaja tai haltija on velvollinen järjestämään sellaiset olosuhteet, joissa tarkastukset ja näytteenotto voidaan tehdä turvallisesti ottaen huomioon eläimen tavanomainen käyttäytyminen.
Jos vierasainevalvontanäytteestä saadaan määräystenvastainen tulos, on viranomaisen ryhdyttävä välittömästi selvittämään tapausta. Tilalle tehtävässä tarkastuksessa pyritään selvittämään todetun lääkejäämän alkuperä ja syy määräystenvastaiseen tulokseen. Tarkastuksen yhteydessä tarkastetaan myös viljelijän pitämä lääkityskirjanpito. Huolellisen ja säädöstenmukaisen kirjanpidon avulla viljelijä voi osoittaa toimineensa oikein eläinten lääkitysten osalta.
Vierasainevalvontaohjelman lisäksi viranomaisvalvontaa toteutetaan mm. osana lihantarkastusta. Jos tarkastuseläinlääkäri tai kunnan valvontaviranomainen epäilee eläimistä saatavan elintarvikkeen sisältävän vieraita aineita yli lainsäädännön salliman määrän tai kiellettyjä aineita, viranomainen on velvollinen tutkituttamaan elintarvikkeen sen turvallisuuden varmistamiseksi. Myös laitosten toteuttamassa omavalvonnassa tehdään suuri määrä jäämätutkimuksia. Mikrobilääkejäämätestejä tehdään meijereissä maidosta ja teurastamoilla munuaisnäytteistä. Jos tutkimuksissa todetaan määräystenvastaisia näytteitä, laitoksen on ilmoitettava niistä laitosta valvovalle viranomaiselle, joka puolestaan käynnistää tapauksen virallisen selvittelyn. Halutessaan myös viljelijä voi testata hoidetun lehmän maidon varoajan jälkeen ennen maidon toimittamista meijeriin mikrobilääkejäämien varalta osana omaa omavalvontaansa.
Jos selvityksissä todetaan, että tuottaja on toiminut säädösten vastaisesti, rikkomus otetaan huomioon myös täydentävien ehtojen valvonnassa ja se voi johtaa tukiseuraamuksiin.
Täydentävät ehdot20177.4.2016