4.5.1 TSE -taudit

Kuva: A. Kivi­lah­ti

Ilmoitusvelvollisuus

Eläin­ten pi­tä­jän on il­moi­tet­ta­va vä­lit­tö­mäs­ti kun­nan­e­läin­lää­kä­ril­le, jos hän huo­maa eläi­mis­sään TSE -tau­tiin viit­taa­via oi­rei­ta. Tyy­pil­li­siä muu­tok­sia tau­din alku­vai­hees­sa ovat käy­tök­sen muu­tos ja eläi­men ar­kuus. Tau­din ede­tes­sä sai­ras­tu­neel­la eläi­mel­lä on tasa­pai­no- ja lii­ke­häi­ri­öi­tä, va­pi­naa ja kou­ris­tuk­sia. Tau­din lop­pu­vai­hees­sa eläin voi jää­dä ma­kaa­maan pää­se­mät­tä enää ylös. Lam­paal­la ja vuo­hel­la scra­pie voi ai­heut­taa myös laih­tu­mis­ta ja voi­mak­kaan ku­ti­nan, jos­ta on joh­det­tu sen suo­men­kie­li­nen ni­mi­kin: ”kut­ka­tau­ti”.

Myös kuol­leis­ta tai ti­lal­la lo­pe­te­tuis­ta eläi­mes­tä on il­moi­tet­ta­va kun­nan­e­läin­lää­kä­ril­le, jos eläi­mel­lä oli en­nen kuo­le­maan­sa her­mos­tol­li­sia oi­rei­ta. TSE-tau­din oi­reet vaih­te­le­vat suu­res­ti eikä tau­tia voi­da to­de­ta var­muu­del­la elä­väs­tä eläi­mes­tä. Tau­ti to­de­taan kuol­leen eläi­men ai­vois­ta la­bo­ra­to­ri­os­sa teh­dyil­lä tut­ki­muk­sil­la.

Mah­dol­li­ses­ti TSE -tau­tia sai­ras­ta­vaa eläin­tä ei saa siir­tää pito­pai­kas­taan. Jos lää­nin­e­läin­lää­kä­ri epäi­lee, että ky­sees­sä on to­del­li­nen epäi­ly TSE –tau­dis­ta (ns. vi­ral­li­nen eläin­tau­ti­e­päi­ly) lää­nin­e­läin­lää­kä­ri voi mää­rä­tä eläi­men eris­tet­tä­väk­si tai lo­pe­tet­ta­vak­si. Jos eläin mää­rä­tään lo­pe­tet­ta­vak­si, niin sii­tä ote­taan lo­pe­tuk­sen jäl­keen näyt­teet TSE –tau­din tut­ki­mus­ta var­ten. Li­säk­si lää­nin­e­läin­lää­kä­ri voi pää­tök­sel­lään ra­joit­taa pito­pai­kan eläin­ten siir­tä­mis­tä. Lää­nin­e­läin­lää­kä­ri oh­jaa ja val­voo toi­men­pi­tei­tä, jos TSE tau­tia epäil­lään tai kun se on to­det­tu. Eläin­ten pi­tä­jän on nou­da­tet­ta­va vi­ran­o­mai­sen mää­räyk­siä TSE-tau­din le­vi­ä­mi­sen es­tä­mi­sek­si sekä an­net­ta­va val­von­ta­vi­ran­o­mai­sel­le vält­tä­mät­tö­mät tie­dot TSE -tau­din alku­pe­rän ja le­vin­nei­syy­den sel­vit­tä­mi­sek­si.