Ympäristösitoumuksen antaneen viljelijän on noudatettava maatilan koko peltoalalla ravinteiden tasapainoisen käytön toimenpidettä. Tilakohtaista toimenpidettä on noudatettava siis kaikilla sitoumuksen ulkopuolisillakin lohkoilla. Toimenpiteeseen sitoutuminen on edellytyksenä ympäristösitoumuksen lohkokohtaisiin toimenpiteisiin sitoutumiselle.
Ravinteiden tasapainoisen käytön toimenpiteeseen kuuluvat vuosittaisen viljelysuunnitelman, viiden vuoden viljelysuunnitelman, viljavuustutkimusten, peltomaan laatutestin ja lohkokohtaisten muistiinpanojen tekeminen sekä suojakaistojen ja monimuotoisuuskaistojen perustaminen ja ympäristökorvauksen yhden päivän koulutukseen osallistuminen tai ympäristökorvauksen verkkotentin suorittaminen sekä ympäristökorvauksen lannoitusasiat.
Vuosittainen viljelysuunnitelma
Viljelijän on laadittava vuosittain kirjallinen viljelysuunnitelma. Viljelysuunnitelma on laadittava ennen jokaisen kasvukauden alkua, ensimmäisenä sitoumusvuonna kuitenkin 15.6. mennessä. Siinä on esitettävä peruslohkon eri kasvulohkoilla viljeltäviksi suunnitellut kasvilajit ja suunniteltu lannoitus (lannoitemäärät ja lajit). Viljelysuunnitelma on aiesuunnitelma ja sen sisältö tarkentuu kylvöjen yhteydessä. Vuosittainen viljelysuunnitelma on säilytettävä maatilalla.
Viisivuotinen viljelysuunnitelma
Viljelijän on laadittava sitoumuskauden viisivuotinen viljelysuunnitelma ensimmäisen sitoumusvuoden aikana. Viisivuotisessa viljelysuunnitelmassa on esitettävä viljelijän hallinnassa olevien peruslohkojen eri kasvulohkoilla viljeltäviksi suunnitellut kasvilajit viiden vuoden aikana. Suunnitelma on jätettävä kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle ensimmäisen sitoumusvuoden loppuun mennessä (v. 2015 sitoutuneet 30.4.2016 mennessä).
Viljelijän ei tarvitse toimittaa viisivuotista viljelysuunnitelmaa, jos hänelle on siirretty sitoumus 2017 tai kolmannen sitoumusvuoden aikana ja sitoumuksen peruslohkojen edellinen haltija on toimittanut kuntaan peruslohkoista viisivuotisen viljelykiertosuunnitelman. Jos peruslohkoista ei ole toimitettu kuntaan suunnitelmaa, viljelijän on toimitettava se 30.4.2018 mennessä.
Viljavuustutkimus
Viljelijän on tehtävä viljelysuunnittelua ja seurantaa varten viljavuustutkimukset viljelyssä olevista pelloista ja sellaisista pysyvää nurmea olevista lohkoista, jotka ovat maankäyttömuodoltaan peltoa. Viljelemättömistä lohkoista ja kesannoista sekä muista viljelyyn otettavista ja viljelijän hallintaan tulevista lohkoista on otettava näytteet sen kasvukauden aikana, jona satokasvin viljely aloitetaan. Näyte on kuitenkin otettava aina, kun lohkolle ilmoitettua kasvia on lannoitettu. Viljelijän hallintaan tulevista lohkoista voidaan käyttää myös voimassa olevaa, aiemman haltijan tekemää viljavuustutkimusta, jos se on käytettävissä.
Uusi viljavuustutkimus on tehtävä, kun edellisestä analyysistä on kulunut 5 vuotta paitsi linjanäytteenotossa, jossa näytteet on otettava joka kolmas vuosi. Uuden viljavuustutkimuksen tuloksen on oltava käytettävissä ennen seuraavaa lannoituskertaa. Aiemmin ympäristötukijärjestelmään sitoutuneen maatilan viljavuustutkimusten on oltava ympäristökorvausjärjestelmän ehtojen mukaiset sen jälkeen, kun edellisestä analyysistä on kulunut 5 vuotta. Viljelijällä, joka antaa ympäristösitoumuksen, eikä hän ole aiemmin ollut sitoutuneena ympäristötukijärjestelmässä, on oltava ehdot täyttävä viljavuustutkimus ensimmäisen sitoumusvuoden loppuun mennessä.
Jos lohkosta ei ole vielä viljavuustutkimusta, lannoituksessa käytetään typelle taulukossa 1,3 ja 4 tarkoitettuja runsasmultaisten maiden arvoja ja fosforille taulukossa 5 ja 7 tarkoitettuja hyvän viljavuusluokan arvoja. Jos peruslohkolta on otettu useampia maanäytteitä kuin vähimmäisnäytteenottotiheys edellyttäisi, lannoituksen perusteena on käytettävä uusimpia maanäytteitä.
Viljavuustutkimuksen on oltava vähintään perustutkimus, jossa on määritetty maalaji, multavuus, happamuus, johtokyky, vaihtuva kalsium, helppoliukoinen fosfori, vaihtuva kalium ja vaihtuva magnesium. Analyysituloksista on käytävä ilmi analyysipäivämäärä tai päivämäärä, jolloin näyte on toimitettu analysoitavaksi. Tutkimus on teetettävä laboratoriossa, joka on erikoistunut maa-analyysien tekemiseen. Näytteisiin on liitettävä lohkotunnukset.
Viljavuustutkimuksen näytetiheys määräytyy peruslohkon koon eikä kasvulohkon koon mukaan. Viljavuustutkimukseen sisältyviä näytteitä on otettava vähintään 1 näyte peruslohkoa kohti, jos peruslohko on yli 0,5 ha. Jos peruslohko on suurempi kuin 5 ha, on otettava 1 näyte jokaista alkavaa 5 ha kohti. Peruslohkoilla, jotka ovat 0,5 ha tai tätä pienempiä, voi käyttää samaa viljavuusnäytettä kuin viereisellä lohkolla. Viereisellä peruslohkolla tarkoitetaan peruslohkoa, jolla on yhteistä rajaviivaa peruslohkon kanssa tai peruslohkoja erottaa tie tai oja. Yksittäisiltä peruslohkoilta, jotka ovat 0,5 ha tai tätä pienempiä on otettava näyte tai käytettävä typpilannoituksessa taulukossa 1,3 ja 4 tarkoitettuja runsasmultaisten maiden arvoja ja fosforilannoituksessa taulukossa 5 ja 7 tarkoitettuja hyvän viljavuusluokan mukaisia arvoja. Linjanäytteenotossa näytteenoton tiheydeksi riittää 1 näyte jokaista alkavaa 10 ha:a kohti.
Kunkin viljavuustutkimukseen sisältyvän näytteen on koostuttava vähintään seitsemästä osanäytteestä. Näytteiden on edustettava tasaisesti koko lohkoa. Näytteet on otettava koko muokkauskerroksen syvyydeltä.
Viljavuustutkimusten tulokset on säilytettävä maatilalla.
Peltomaan laatutesti
Viljelijän on tehtävä peltomaan laatutesti kerran sitoumuskauden aikana viimeistään 3. sitoumusvuoden loppuun mennessä. Laatutesti on tehtävä kaikista yli 0,5 ha peruslohkoista. Jos kaikki peruslohkot ovat tätä pienempiä, viljelijän on tehtävä laatutesti yhdestä valitsemastaan peruslohkosta.
Peltomaan laatutesti on tehtävä täyttämällä peltomaan laatutestin Maaseutuviraston hyväksymä lomake 480 tai vastaavat tiedot sisältävä asiakirja. Laatutesti on palautettava kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle kolmannen sitoumusvuoden loppuun mennessä, eli 30.4.2018 mennessä.
Lohkokohtaiset muistiinpanot
Viljelijän on merkittävä lohkokohtaisiin muistiinpanoihin lohkon perustiedot ja tiedot vuosittaisista viljelytoimenpiteistä sitoumuskauden alusta lähtien. Lohkon perustietoihin on merkittävä tietoja lohkon sijainnista ja maalajista sekä kalkituksesta, pientareista, suojakaistoista, monimuotoisuuskaistoista, kastelusta, salaojituksesta, valtaojien kaivuusta ja muista toteutetuista ympäristönhoitotoimenpiteistä sekä muista vastaavista tiedoista. Eri lähteistä koottavat tiedot voidaan säilyttää ja tallentaa erikseen omina asiakirjoina tai karttoina.
Lohkokohtaisiin muistiinpanoihin on merkittävä vuosittaisista viljelytoimenpiteistä seuraavat tiedot:
- lohkon tunnus ja pinta-ala;
- lohkon muokkauspäivä ja -tapa;
- kylvö- tai istutuspäivä;
- kasvilaji ja siemen- tai taimimäärä;
- lannoituspäivä tai -päivät;
- väkilannoitteiden ja orgaanisten lannoitteiden lajit ja määrät;
- fosforin ja typen määrä, tarvittaessa merkintä fosforintasauksen alkamisesta ja tasausvuodesta;
- kasvinsuojeluaineen täydellinen nimi, käyttömäärä, ajankohta, käyttökohde (eli viljelykasvi ja pinta-ala, jolle ainetta on käytetty), havaitut taudit ja tuholaiset, syy kasvinsuojeluaineiden käyttöön (eli oletko tehnyt päätöksen torjunnasta rikkakasvien, kasvitautien, kasvitaudeille otollisten olosuhteiden, havaitun tautitilanteen tai tuhoeläinten takia tai oletko käyttänyt kasvunsäädettä havaitun laontorjuntatarpeen takia. Voit myös luetella torjuntapäätökseen johtaneet havaitut rikkakasvit, tuhoeläimet tai kasvitaudit), sekä muut toteutetut kasvinsuojelutoimenpiteet;
- laidunnus, sadonkorjuun tai niiton päivämäärä sekä satotaso tarpeellisine perusteluineen;
- valitun lohkokohtaisen toimenpiteen ja ympäristösopimuksen ehdoissa edellytetyt asiat.
Taimitarhaviljelyssä lohkokohtaiset muistiinpanot on tehtävä kasviryhmittäin. Kasviryhmiä ovat puut, pensaat ja perennat.
Lohkokohtaisiin muistiinpanoihin liittyvät asiakirjat on säilytettävä maatilalla.
Suojakaista
Jos peruslohko rajoittuu vesistöön, lohkon vesistön puoleisella reunalla on oltava keskimäärin vähintään 3 m leveä suojakaista. Suojakaista voi olla enintään 10 m leveä. Suojakaistan tarvetta arvioitaessa apuna käytetään Suomen ympäristökeskuksen tuottamaa ja ylläpitämää uomaverkostoa, jossa on perusteena 10 km2 valuma-alueen koko.
Uomaverkosto löytyy Vipu- palvelusta. Uomaverkostosta voi lähettää palautetta osoitteeseen vipu.uomat[at]ymparisto.fi.
Peruslohko ei rajoitu vesistöön, jos
- pellon ja vesistön välillä on metsää, pensaikkoa, tonttimaata, tiealuetta, jouto- tai kitumaata tai muuta aluetta aina vähintään keskimäärin 10 metriä eikä vesi tulvankaan aikana nouse maatalousmaalle;
- pelto sijaitsee tulvapenkereen takana ja kuivatusvedet johdetaan pois pumppaamalla tai muulla vastaavalla tavalla.
Suojakaistan on oltava monivuotisen nurmi-, heinä- tai niittykasvillisuuden peittämä. Suojakaistaa ei saa muokata, lannoittaa tai käsitellä kasvinsuojeluaineilla. Kasvuston hävittäminen ja uusiminen ovat poikkeuksellisesti sallittuja vaikeissa rikkakasvitapauksissa kasvinsuojeluaineen käyttörajoitusten mukaisesti pesäketorjuntana. Vaikealla rikkakasvitilanteella tarkoitetaan tuulen mukana tai muuten helposti muille lohkoille leviävien rikkakasvien laajamittaista esiintymistä, puuvartisten kasvien tai pensaiden taimettumista lohkolle, haitallisten vieraslajikasvien esiintymistä tai muuta vastaavaa tilannetta.
Jos suojakaistan kasvillisuus vaurioituu tai tuhoutuu talven aikana, rikkakasvien pesäketorjuntaa tehtäessä, ojien kunnostustyön tai valtaojien perkauksen yhteydessä tai muulla vastaavalla tavalla, uusi nurmikasvillisuus on kylvettävä suojakaistalle heti olosuhteiden salliessa. Suojakaistalla tehtävistä toimenpiteistä on merkittävä tieto lohkokohtaisiin muistiinpanoihin. Suojakaistalta voidaan korjata sato ja sitä voidaan hoitaa laiduntamalla.
Monimuotoisuuskaista
Peruslohkon muille kuin vesistöihin rajoittuville reunoille voidaan perustaa luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi keskimäärin enintään 3 metriä leveä viljelykasvin pinta-alaan sisältyvä monimuotoisuuskaista.
Monimuotoisuuskaista voidaan perustaa nurmi-, heinä-, niitty-, riista- tai maisemakasvien siemenillä kylväen. Monimuotoisuuskaistalla voi myös kasvaa samaa viljelykasvia kuin lohkon muulla osalla, mutta tällöin monimuotoisuuskaistaa hoidetaan jättämällä keskimäärin enintään 3 m leveä kaista lohkon reunalla tai reunoilla korjaamatta. Monimuotoisuuskaistaa on hoidettava samalla tavalla kuin edellä mainittua suojakaistaa.
Koulutuspäivävaatimus
Viljelijän on osallistuttava paikallisen yhteistoiminta-alueen maaseutuelinkeinoviranomaisen, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ja sidosryhmien yhteistyössä järjestämään yhden päivän koulutukseen ympäristökorvausjärjestelmään liittyvistä asioista. Koulutusvaatimuksen voi suorittaa myös itsenäisesti sähköisesti toteutettuna tenttinä. Koulutukseen on osallistuttava kerran ohjelmakauden 2014–2020 aikana joko ennen sitoumuskauden alkua tai kahden ensimmäisen sitoumusvuoden aikana (v. 2015 sitoutuneet 30.4.2017 mennessä). Tenttiin pääsee kirjautumaan Vipu-palvelun etusivulta.
Viljelijän, jolle on siirretty sitoumus 2017 tai kolmannen sitoumusvuoden aikana, tulee suorittaa koulutus-päivävaatimus 30.4.2018 mennessä.
Lannoitus
Typpilannoitus
Typpilannoitus on toteutettava lohkokohtaisesti kasvin, maan multavuuden ja satotason perusteella.
Käytettyihin ravinnemääriin on laskettava mukaan sekä epäorgaanisten että orgaanisten lannoitevalmisteiden ja kotieläinten lannan sisältämät ravinteet sekä muiden pelloille levitettävien aineiden ravinteet, jos ne on ilmoitettu lannoitevalmisteen tuoteselosteessa. Lannan ja orgaanisten lannoitevalmisteiden sisältämä liukoinen typpi otetaan kokonaan huomioon.
Kotieläinten tuottaman lannan ravinteet on otettava huomioon eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen (1250/2014) mukaisesti (taulukko A). Lannan ravinnelaskennassa tulee käyttää lantalajeittain taulukkoarvoja (taulukko A) tai lanta-analyysin arvoja.
Maatilalla voidaan käyttää typpeä enintään taulukoissa 1-4 esitetyt määrät. Marja- ja hedelmäkasvien suurin sallittu typpilannoitus voidaan antaa täydentävien ehtojen määrittelemän typpitason mukaisesti (ks. taulukko). Typpilannoitusmääriä voidaan lisätä rajoitetusti saavutetun satotason perusteella. Saavutettu satotaso määritetään jakamalla koko maatilalta saatu kyseisen viljelykasvin sato niille lohkoille, joilla kyseistä kasvia on viljelty, tai osoittamalla muulla tavalla, että satomäärä on saatu kyseiseltä lohkolta. Jos viljelijä käyttää enemmän typpilannoitusta kuin taulukossa 1 on säädetty, lannoitusmäärän perusteena olevan satotason on oltava sellainen, että se on saatu lohkolta jonain viidestä aiemmasta satovuodesta. Saavutetun korkeamman satotason perusteella on mahdollista käyttää viljojen ja öljykasvien viljelyssä taulukon 1 mukaisten typpimäärien lisäksi taulukon 2 mukaista lisätyppimäärää. Jos lohkolla on saavutettu jollain kasvilla taulukon 2 mukaiseen lisäykseen oikeuttava satotaso, vastaavaa satotasokorjausta voidaan käyttää myös muilla taulukon 2 mukaisilla kasveilla. Satotasokorjausta voidaan soveltaa portaattomasti. Syyskylvöisillä kasveilla satotasokorjauksen mukaista lisätyppeä ei saa antaa kylvövuoden syksyllä.
Jos yksivuotisilla puutarhakasveilla käytetään kerääjäkasvia, typpilannoitusta voidaan lisätä 20 kg/ha. Kerääjäkasvi on tällöin kylvettävä viimeistään 15.8. Edellä mainittua typpilannoituksen lisäämismahdollisuutta ei ole kerä- ja ruusukaalin, palkokasvien ja purjon eikä kerä- ja lehtisalaattien viljelyssä silloin, kun niistä kasvatetaan kaksi satoa.
Avokesantoa, sänkikesantoa ja yksivuotista viherkesantoa ei saa lannoittaa. Jos kesannolle perustetaan 15.7. syysvilja- tai muu vastaava kasvusto tai ekologisella alalla ((EU) N:o 1307/2013 46 artikla) viljellään satokasvia, lohkoa voidaan lannoittaa taulukoiden 1 ja 3 mukaisesti.
Fosforilannoitus
Fosforilannoitus on toteutettava lohkokohtaisesti kasvin, maan viljavuuden ja satotason perusteella.
Käytettyihin ravinnemääriin on laskettava mukaan sekä epäorgaanisten että orgaanisten lannoitevalmisteiden ja kotieläinten lannan sisältämät ravinteet sekä muiden pelloille levitettävien aineiden ravinteet, jos ne on ilmoitettu lannoitevalmisteen tuoteselosteessa ja ravinteissa levitetään fosforia enemmän kuin kilo hehtaarille vuodessa. Mukaan ei lasketa fosforin pidättämiseen tarkoitetuissa kemiallisissa aineissa (kipsi tai rakennekalkki) levitettävää fosforia. Lannoituksessa huomioidaan kokonaisfosfori.
Lannan ja perunan solunesteen sisältämästä kokonaisfosforista otetaan huomioon 100 %. Turkiseläinten lannan kokonaisfosforista, lihaluujauhon ja elintarviketeollisuuden ruokajätteen kokonaisfosforista sekä käsitellyn sakokaivolietteen ja puhdistamolietteen kokonaisfosforista otetaan huomioon 60 %. Tuhkan kokonaisfosforista otetaan huomioon 40 %. Edellä mainittuja kokonaisfosforin laskentasääntöjä sovelletaan orgaanisiin lannoitevalmisteihin siten, että orgaanisen lannoitevalmisteen sisältämä fosfori otetaan huomioon siitä lannoitevalmisteen sisältämästä raaka-aineesta, jota lannoitevalmisteessa on eniten. Esim. jos käyttämässäsi lannoitevalmisteessa on 73% lantaa ja 27% puhdistamo- tai sakokaivolietettä, niin lannoitevalmisteen kokonaisfosforista huomioidaan 100%.
Kotieläinten tuottaman lannan ravinteet on otettava huomioon eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen (1250/2014) mukaisesti (taulukko A). Lannan ravinnelaskennassa tulee käyttää lantalajeittain taulukkoarvoja (taulukko A) tai lanta-analyysin arvoja.
Maatilalla on käytettävä fosforia enintään taulukossa 5 ja 6 esitetty määrä. Taulukon 5 lantapoikkeuksessa mainittuja fosforimääriä on sallittua käyttää silloin, kun fosforilannoituksessa käytetään pelkästään kotieläinten lantaa. Lantapoikkeukseen saa soveltaa fosforin tasausta mutta ei satotasokorjauksia.
Jos maatilan lohkolla, jolla viljellään vilja-, öljy- tai palkokasveja, käytetään fosforilannoitteena pelkästään kotieläinten lantaa, sitä voidaan käyttää taulukossa 5 tarkoitetun lantapoikkeuksen mukaisesti viljavuusluokissa tyydyttävä ja hyvä. Jos monivuotisen nurmikasvin lohkolla käytetään fosforilannoitteena pelkästään kotieläinten tuottamaa lantaa, sitä saa käyttää vuosittain taulukossa 5 kohdan tarkoitetun lantapoikkeuksen mukaisesti viljavuusluokissa välttävä, tyydyttävä ja hyvä. Lantapoikkeusta ei saa käyttää 25 metriä lähempänä vesistöä.
Jos saavutettu satotaso on viljoilla korkeampi kuin 4000 kg/ha vuodessa, rukiilla enemmän kuin 3000 kg/ha vuodessa ja öljykasveilla enemmän kuin 1750 kg/ha vuodessa, taulukossa 5 esitettyihin lukumääriin voi taulukon 6 mukaisesti lisätä 3 tai 6 kg fosforia. Satotasokorjausta voi soveltaa portaattomasti. Jos taulukossa 5 ei ole fosforilannoitukselle lukuarvoa, satotasokorjausta ei voi käyttää.
Avokesantoa, sänkikesantoa ja yksivuotista viherkesantoa ei saa lannoittaa. Jos kesannolle perustetaan 15.7. jälkeen syysvilja- tai muu vastaava kasvusto tai ekologisella alalla ((EU) N:o 1307/2013 46 artikla) viljellään satokasvia, lohkoa voidaan lannoittaa taulukon 5 mukaisesti.
Yli 5 ha:n suuruisilla lohkoilla lannoituksen on perustuttava kahteen tai useampaan maanäytteeseen. Viljelijä voi suunnitella ja toteuttaa lannoituksen joko maanäytteitä edustavien lannoituslohkojen mukaisesti tai laskea lannoituksen käyttäen sallittujen enimmäismäärien keskiarvoa tai painotettua keskiarvoa. Fosforilannoitusta ei voida laskea keskiarvona koko lohkolle, jos jonkin maanäytteen fosforin viljavuusluokka on niin korkea, että fosforilannoitusta ei voida lainkaan antaa viljeltävälle kasville.
Jos sato jää korjaamatta, peltoon levitetty fosfori on huomioitava seuraavana vuonna täysimääräisesti lannoituksessa.
Fosforintasaus
Fosforilannoituksessa voidaan käyttää enintään 5 vuoden fosforin tasausta. Fosforintasauksen laskeminen on aloitettava silloin, kun kasvulohkolle levitetty fosforimäärä ylittää ensimmäisen kerran sallitun vuosittaisen määrän. Fosforintasausta ei voi aloittaa lohkolla, joilla ei ole sallittua käyttää fosforilannoitetta. Tasauksen voi kuitenkin aloittaa, jos sitoumusehtojen taulukossa on nolla. Tasauksen voi aloittaa myös fosforimäärän alittaessa sallitun vuosittaisen määrän. Tasausjakson alkaminen ja päättyminen on kirjattava lohkokohtaisiin muistiinpanoihin.
Fosforintasaus on tehtävä kasvulohkokohtaisesti. Jos peruslohkolla olevien kasvulohkojen sijoittelu muuttuu tasauskauden aikana, fosforintasausta on seurattava peruslohkotasolla. Vuotuinen peruslohkon kuluttama fosforimäärä lasketaan tällöin kertomalla kunkin kasvulohkon kasville käytetty fosforimäärä hehtaaria kohden kyseisen kasvulohkon pinta-alalla ja laskemalla nämä summat yhteen. Kyseisille kasveille sallittu enimmäisfosforimäärä peruslohkolle lasketaan vastaavalla tavalla. Fosforintasauksen seurannassa käytetään sallitun enimmäisfosforimäärän ja käytetyn fosforimäärän erotusta. Jos lohko on fosforintasausaikana viljelemättä, lohkolta ei katsota kyseisenä vuonna tai vuosina kuluvan fosforia lainkaan.
Taulukko A. Lannan sisältämien ravinteiden taulukkoarvot