Rehujen käsittely, kuljetus ja varastointi tilalla
Tuotannon kaikissa vaiheissa on huolehdittava siitä, että rehut suojataan mahdollisilta saastumista ja pilaantumista aiheuttavilta tekijöiltä. Rehut eivät saa sisältää kiellettyjä aineita. Haitallisten aineiden, eliöiden ja tuotteiden esiintymistä rehuissa on rajoitettu asettamalla kyseisten aineiden pitoisuudelle raja-arvot. Saastumista ja pilaantumista voi aiheuttaa esimerkiksi maaperästä tai vedestä lähtöisin oleva mikrobiologinen taudinaiheuttaja, lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden jäämät sekä jätteiden vääränlainen käsittely ja hävittäminen. Tuhoeläinten torjunta on tärkeää sekä hyvän rehuhygienian vuoksi että eläintautien ennaltaehkäisemiseksi. Lintujen ulosteiden joutuminen rehuihin on estettävä muun muassa niihin liittyvän salmonellariskin vuoksi. Myös eläinten kuivikkeet tulee suojata saastumiselta, koska eläimet saattavat niitä syödä, vaikka ne eivät rehua olekaan. Rehut ja kuivikkeet on vaihdettava riittävän usein ja huolehdittava, etteivät ne pääse pilaantumaan. Rehuista otettujen rehuturvallisuuden kannalta merkittävien näytteiden tulokset on huomioitava tuotannossa.
Maatilalla käytettävän rehun jakelujärjestelmän on taattava, että eläimet saavat vain niille tarkoitettua rehua. Rehujen valmistuksessa, käsittelyssä, pakkaamisessa, varastoinnissa, kuljetuksessa ja ruokinnassa käytettävät tilat, laitteet, säiliöt ja kuljetusvälineet on puhdistettava säännöllisesti ja tarpeen mukaan desinfioitava puhdistuksen jälkeen. Myös eläinten juottolaitteet on puhdistettava säännöllisesti. Erityisesti esimerkiksi lääkerehun3) käsittelyn ja käytön jälkeen ajoneuvot, rehun käsittely- ja ruokintalaitteistot tulee puhdistaa, jotta vältetään seuraavan rehuerän saastuminen.
3)Lääkerehu on eläinlääkkeen tai eläinlääkkeiden ja rehun sekoitusta, joka on tarkoitettu sellaisenaan eläimille syötettäväksi sairautta parantavien, ehkäisevien tai muiden lääkkeellisten ominaisuuksien vuoksi.
Eläinten juomaveden sekä laitteiden ja välineiden puhdistamiseen käytetyn veden on oltava puhdasta. Laidunruokinnassa ja rehun korjuussa on huomioitava kasvinsuojeluaineille asetetut varoajat. Lannan levityksen ja rehun korjuun tai laiduntamisen välillä on oltava riittävä aika, jotta lanta ei saastuta rehua. Eläinperäistä lannoitevalmistetta, kuten liha/luujauhoa, käytettäessä tulee noudattaa vähintään 21 vuorokauden varoaikaa eläinperäisen lannoitevalmisteen levityksen ja rehun korjuun tai laiduntamisen välillä.
Puhdistus- ja desinfiointikemikaaleja tulee käyttää käyttöohjeiden mukaan. Myös muita biosideja, lannoitteita ja kasvinsuojeluaineita tulee varastoida, käsitellä ja käyttää valmistajan antamien ohjeiden mukaisesti. Niiden sekä vaarallisten aineiden, kylvösiemenen ja jätteiden käsittelyn ja varastoinnin on tapahduttava rehuista ja eläinten pitopaikoista erillään. Eri eläinryhmille ja -lajeille tarkoitetut rehut, mukaan lukien lääkerehut, on varastoitava siten, että estetään niiden joutuminen sellaiselle eläimelle, joille niitä ei ole tarkoitettu. Eläinten ruokinnasta vastaavalla henkilöllä on oltava tehtävässään tarvittavat taidot ja tiedot.
Lisätietoja:
Rehujen varastoinnista
Kielletyistä aineista, eliöistä ja tuotteista rehuissa
Ohjeita hiirien ja rottien asianmukaiseen torjuntaan
Eläinvalkuaisen käyttöön liittyvät kiellot ja rajoitukset
Elintarviketuotantoeläimiä ei saa ruokkia eläinvalkuaisella eikä sitä sisältävillä rehuilla. Syynä kieltoon on nautojen BSE -taudin (hullun lehmän taudin) leviämisen ehkäisy. Edellä mainittuun kieltoon on kuitenkin joitakin poikkeuksia (ks. taulukko 12).
Keskeisintä kiellossa on, että liha/luujauho ja verijauho on kielletty elintarviketuotantoeläinten, vesiviljelyeläimiä lukuun ottamatta, ruokinnassa ja kalajauho on kielletty märehtijöiden ruokinnassa.
Kalajauhon, muista eläimistä kuin märehtijöistä saatujen käsiteltyjen eläinvalkuaisten tai verituotteiden ja di- ja trikalsiumfosfaatin käyttö muiden elintarviketuotantoeläinten kuin märehtijöiden ruokinnassa edellyttää, että seuraavat vaatimukset täyttyvät:
- Jos samalla tilalla on sekä märehtijöitä että muita eläimiä, on kalajauhoa, verituotteita tai di- tai triklasiumfosfaattia sisältävät rehut käsiteltävä täysin erillään märehtijöistä ja märehtijöiden rehuista.
- Muista eläimistä kuin märehtijöistä saatua liha/luujauhoa tai verijauhoa tai hyönteisistä saatua käsiteltyä eläinvalkuaista on sallittua käyttää elintarviketuotantoeläimistä vain vesiviljelyeläinten ruokinnassa. Sitä sisältävät rehut on pidettävä muiden elintarviketuotantoeläinten ulottumattomissa ja erillään muiden elintarviketuotantoeläinten rehuista.
- Jos tilalla käytetään kyseessä olevia eläinperäisiä rehuja, on toiminta ensin ilmoitettava Ruokavirastoon lomakkeella I rekisteröintiä tai hyväksyntää varten. Ilmoitusvaatimukset eivät koske täysrehuja käyttäviä tiloja, toisin sanoen tiloja, jotka eivät valmista kotiseoksia. Ilmoitusvaatimukset liittyvät BSE- ja muiden TSE-tautien ehkäisyyn ja valvontaan.
- Tilalla tapahtuvista kyseisten eläinvalkuaisen käytön pysyvistä muutoksista tulee tehdä myös ilmoitus Ruokavirastoon.
Lomake I eläinvalkuaisen käytöstä ilmoittamiseksi rekisteröintiä tai hyväksyntää varten löytyy Ruokaviraston internetsivuilta.
Maitopohjaisten tuotteiden ja entisten elintarvikkeiden käytössä elintarviketuotantoeläinten ruokinnassa on rajoituksia tartuntatautien ehkäisemiseksi. Lisätietoja ja lomake J tiettyjen maitopohjaisten tuotteiden käytöstä ilmoittamiseksi Ruokavirastoon löytyy internetsivuilta.
Rehun lisäaineiden käyttöön liittyvät rajoitukset
Rehun lisäaineita ovat sellaiset aineet, mikro-organismit4) ja valmisteet, jotka tarkoituksellisesti lisätään rehuun. Lisäaineiden tarkoituksena on esimerkiksi vaikuttaa suotuisasti rehun tai eläimistä saatavien tuotteiden ominaisuuksiin tai edesauttaa eläintuotantoa ja eläinten hyvinvointia. Lisäaineita ovat muun muassa hivenaineet, vitamiinit, urea ja aminohapot sekä kokkidiostaatit5). Myös säilörehun säilöntäaineet ovat rehun lisäaineita tai niiden seoksia eli esiseoksia. Rehun lisäaineista ja esiseoksista on pidettävä rehukirjanpitoa.
Rehun lisäaineita ei saa käyttää rehujen valmistuksessa elleivät ne ole Euroopan unionissa hyväksyttyjä. Lisäaineiden käyttöön liittyy erilaisia ehtoja lisäaineen luonteesta riippuen. Joillekin lisäaineille, esimerkiksi seleenille, on säädetty enimmäispitoisuus rehussa, koska ne ovat eläimille myrkyllisiä eläimen saadessa niitä yli säädetyn enimmäispitoisuuden. Kokkidiostaatteja sisältävien rehujen käyttö on kielletty muniville kanoille kokonaan ja muulle siipikarjalle niiden käyttöön voi liittyä käyttökielto tietyn pituisena ajanjaksona ennen teurastusta (varoaika).
Rehun lisäaineiden käyttö oman kotiseoksen valmistuksessa edellyttää rekisteröitymistä rehun valmistajaksi. Jos kotieläintuottaja käyttää rehunvalmistukseen kokkidiostaatteja tai tiettyjä eläimen tuotantoon vaikuttavia lisäaineita tai niitä sisältäviä esiseoksia, tulee hänen hakea rekisteröitymisen lisäksi hyväksyntää Ruokavirastosta lomakkeella C. Edellä mainitut vaatimukset eivät koske täydennys- tai täysrehuja tai säilörehun säilöntäaineita käyttäviä tiloja. Lisäaineita tulee käyttää pakkausmerkinnöissä annettujen käyttöohjeiden mukaan.
Lisätietoja:
EU:ssa hyväksyttyjen rehun lisäaineiden rekisteri
Rekisteröityminen rehun lisäaineiden käyttäjäksi
Hyväksyntähakemus C kokkidiostaattien tai eräiden muiden eläintuotantoon vaikuttavien lisäaineiden tai esiseosten käyttöön
4 Mikro-organismilla tarkoitetaan yhdestä tai muutamasta solusta muodostunutta eliötä, kuten bakteeria, alkueläintä ja yksisoluista levää.
5 Kokkidiostaatilla tarkoitetaan siipikarjan suolistostosairauden, kokkidioosin, ehkäisyyn tarkoitettua valmistetta.
Ilmoitusvelvollisuus
Kaikilla rehualan toimijoilla, mukaan lukien viljelijöillä, on velvollisuus ilmoittaa Ruokavirastoon, jos on epäilys siitä, että tuotettu, valmistettu, maahantuotu tai jakelussa oleva rehu ei ole turvallista. Tällöin on ryhdyttävä välittömästi toimenpiteisiin kyseisen rehun poistamiseksi markkinoilta ja rehun ruokinta eläimille on lopetettava.
Lisätietoja:
Ilmoitusvelvollisuus