Eläinten hyvinvoinnissa havaittu laiminlyönti ei välttämättä johda täydentävien ehtojen seuraamukseen, jos vastaavan EU-direktiivin kansallista säännöstä lievempi vähimmäisvaatimus täyttyy. Jos vastaavan Euroopan unionin säännöksen vähimmäisvaatimusta ei ole ilmaistu lukuna, seuraamus lukuna ilmaistun kansallisen säännöksen vaatimuksen noudattamatta jättämisestä voidaan jättää määräämättä vain, jos poikkeama kansallisesta vaatimuksesta on vähäinen (enintään noin 10 %) eikä sillä arvioida olevan vähäistä suurempaa haitallista vaikutusta eläinten hyvinvointiin. Tällaisia vaatimuksia ovat esimerkiksi useimpien tuotantoeläinten pitopaikan tilavaatimukset, sikojen ruokintakaukalon mittavaatimukset, juomakuppien määrä lypsykarjapihatossa sekä broilerien pitopaikan valaistusvaatimukset.
Esimerkki: Jos naudoille on pihatossa rehua jatkuvasti tarjolla, ruokintapöydän reunan pituuden on oltava vähintään 40 cm täysikasvuista nautaa kohden. Jos nämä kansalliset mittavaatimukset alittuvat, ei se automaattisesti tarkoita täydentävien ehtojen seuraamuksia, jos alitus on enintään noin 10 %:a eikä siitä ole aiheutunut eläimille vähäistä suurempaa haittaa.
Täydentävien ehtojen valvonnan ulkopuolelle voidaan jättää seura- ja harrastuseläimet, joita ei käytetä maataloustoimintaan, vaan esimerkiksi urheilutarkoitukseen tai lemmikkeinä. Täydentävät ehdot eivät koske myöskään ns. kotitarvekäyttöä, kuten muutamaa oman perheen tarpeisiin pidettävää kanaa. Alkuperäisrotujen kasvattamissopimuksen piirissä olevat eläimet kuuluvat kuitenkin täydentävien ehtojen valvontaan. Kotieläinpihojen eläimet eivät pääsääntöisesti kuulu täydentävien ehtojen piiriin. Valvonta ei myöskään koske urheilukäytössä olevia hevosia tai yksittäisiä harrastehevosia. Yhden-kahden hevosen varsottamiset katsotaan myös harrastustoiminnaksi. Täydentävien ehtojen valvonta ei myöskään koske hevosia, joiden hevospassissa on merkintä, että ne ovat pysyvästi elintarvikeketjuun kelpaamattomia.
Täydentävien ehtojen vaatimukset eivät koske kaloja, matelijoita, sammakkoeläimiä, nilviäisiä ja mehiläisiä.
Eri eläinlajeja koskevat valvontakohteet löytyvät liitteestä 1 ja liitteestä 2 ja lisäksi muistilistoina Ruokaviraston sivuilta.
Eläinten hyvinvointia koskevat täydentävät ehdot muodostuvat jo voimassa olevasta eläinsuojelulainsäädännöstä, eivätkä siis tuo tuotantoeläinten pidolle uusia vaatimuksia. Valvonta kohdistetaan etukäteen määriteltyihin lainsäädännön vaatimuksiin. Valvontakohteet on määritelty sekä vasikoille että vähintään 6 kuukauden ikäisille naudoille, sioille, lampaille, vuohille ja muniville kanoille kullekin erikseen. Lisäksi muille tuotantoeläimille (mm. hevoset, biisonit, tarhatut peurat, strutsieläimet, ankat, myskisorsat, hanhet, kalkkunat, turkiseläimet, broilerit, tarhatut riistaeläimet, viiriäiset, tuotantokanit, tarhatut porot) on asetettu omia vaatimuksia. Kaikkia tuotantoeläimiä koskeva hyvinvointilainsäädäntö on lueteltu luvussa 9 Mihin täydentävät ehdot perustuvat.
Täydentävien ehtojen eläinten hyvinvoinnin otantavalvonnat kohdistetaan pääsääntöisesti nautoihin, sikoihin, lampaisiin, vuohiin, yli 350 kanan munintakanaloihin, broilereihin ja kalkkunoihin. Kuitenkin myös muita edellä mainittuja tuotantoeläimiä tarkastetaan näiden otantavalvontojen yhteydessä. Jos tilalla tarkastuksen yhteydessä havaitaan alkuperäiseen otantaan valittujen eläinlajien lisäksi muita tuotantoeläimiä, myös näiden eläinten hyvinvoinnista annetut vaatimukset valvotaan. Esimerkiksi, jos lihakarjatila on osunut tarkastusotantaan ja tilalla on myös ankkoja ja hanhia, valvotaan näiden kaikkien eläinten hyvinvointi.
Tuotantoeläinten hyvinvointia voidaan suunnitellun otannan lisäksi tarkastaa täydentävien ehtojen osalta myös tilanteissa, joissa tilalla on todettu säädösten vastaista eläinten pitoa jonkin muun eläinsuojelutarkastuksen yhteydessä. Jos tilalla käyvä eläinsuojeluviranomainen toteaa eläinten hyvinvointiin liittyviä säädöksiä rikottavan, voidaan tarkastus laajentaa koskemaan täydentäviä ehtoja. Tällöin tilalle kohdistetaan tarkastus nimenomaan täydentävien ehtojen vaatimusten osalta. Käytännössä tilalla käyvä eläinsuojeluviranomainen on yleisimmin kunnaneläinlääkäri, mutta täydentävien ehtojen laajennuksen tekee läänineläinlääkäri.
Tuotantoeläimiä koskeva eläinsuojelulainsäädäntö on esitelty Ruokaviraston Eläinsuojelulainsäädäntöä koottuna -sarjan eläinlajikohtaisissa esitteissä, joita on tulostettavissa Ruokaviraston internet-sivuilta (www.ruokavirasto.fi). Lisäksi eläinsuojelulainsäädäntö on saatavissa maa- ja metsätalousministeriöstä postitse, puhelimitse (p. 029 516 2200) ja internet-sivuilta (www.mmm.fi).
Täydentävät ehdot2020